Tahkokurun reissu läskipyörällä

16.07.2020

Olimme kahden vuorokauden mökkireissulla parin lapsuudenkaverini kanssa ja meillä oli tarkoitus vuokrata pyörät seuraavalle päivälle. Luulimme olevamme hyvissä ajoin liikkeellä pyörien varauksen suhteen. Kurvasimme Äkäslompolo Sport Shopin pihaan ja kyselimme pyöriä seuraavalle päivälle vuokralle. Pyöriä ei ollut yhtään vapaana. Seuraavaksi menimme tien toiselle puolelle Sport Corneriin ja siellä oli täsmälleen sama tilanne.  Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, että pyöräreissu jäisi kokonaan tekemättä. Soitin kuitenkin samantien vielä Sisu Outdooriin, vuokraamoon, joka myös sijaitsee samoilla kulmilla. Sieltä onnistui vuokrata seuraavana päivänä läskipyörät meille kolmelle klo 14 lähtien neljäksi tunniksi. Arvelimme sen ajan riittävän ja varattiin pyörät. Saimme hyviä reittivinkkejä Sisu Outdoorin henkilökunnalta ja muutenkin täytyy sanoa, että palvelu oli erittäin hyvää. 

Seuraavana päivänä haettiin pyörät ja lähdettiin ensin Kesänkijärvi kiertämään ja paistelemaan makkarat. Seuraavaksi oli ajatus mennä Tahkokurulle ja yritettiin kartasta saada selvää, mistä sinne mentäisiin. Lähdimme laavulta kohti Kesänkijärven parkkipaikkaa ja ohitimme sen. Ensin puoteltiin autotiellä mäki alas, kunnes huomattiin, että nousu Tahkokuruun lähtisi todennäköisesti lähempää parkkipaikkaa. Ajoimme takaisin, mutta päädyimme mökkien pihaan. Jälleen mentiin samainen mäki alas ja pysähdyttiin tutkimaan karttaa autotien laitaan, josta lähtee jyrkähkö polku ylös metsärinnettä. Reittiviitoista ei ollut tässä asiassa oikein apua ja kyselimme vastaantulijoilta mihin polku johtaa. Kävelijät kertoivat polun vievän ylös "vähän niinkuin tunturin päälle". Arveltiin polun mahdollisesti olevan oikea ja lähdettiin pyöräilemään polkua ylös. Kilometrien ajan pelkkää nousua, normaalilla läskipyörällä liian paksut housut jalassa. Täytyy kyllä sanoa, että välillä tuntui tuskaiselta, mutta perille asti mentiin.  Peruskuntoni on todennäköisesti keskitasoa huonompi ja takana oli jo kaksi pyöräily päivää toisella kokoonpanolla. Tämän mainitsen siksi, että aina ei ole helppoa arvioida, mihin oma kunto riittää ja uskaltaako esimerkiksi eri tasoisten pyöräilijöiden kanssa lähteä koville nousuille. On kuitenkin ihan ok välillä taluttaa pyörää tai pysähtyä levähtämään. Kaikkien ei tarvitse mennä samaa tahtia. Joskus on hyvä poistua mukavuusalueelta ja ottaa itsestä kaikki irti. Tahkokurun reitille lähtisin jatkossa suoraan, en kävisi millään toisella reitillä ensin väsyttämässä itseä. En ainakaan kesäkuumalla =). 

Tahkokuru, Ylläs
Tahkokuru, Ylläs

Ilma oli todella kuuma, sääskiä tai muita ötököitä ei juurikaan ollut. Olimme varustautuneet reissulle lähinnä kivennäisvedellä ja banaanilla. Tärkeintä oli että juomista oli mukana, mutta kyllä pidemmät nousut vievät itseltäni ainakin sen verran "mehuja", että pieni banaanitankkaus perillä ei ollut pahitteeksi. 

Hieman jäi harmittamaan, ettei tullut käytyä ihastelemassa Pirunkurua, kun kerta sinne asti oltiin menty. Tahkokurun nuotiopaikalta ei olisi enää ollut pitkämatka kävellä opasteiden mukaan Pirunkurulle. Joku toinen kerta sitten =).